tekstiä tulossa...

Fractal EP:n avausbiisi. Yleiskuva teemasta - maailman fraktaalisuudesta (nimenomaan sodan näkökulmasta ko. tapauksessa) - josta lähdetään sitä seuraavissa lyriikoissa zoomamaan lähemmäksi aihetta.

Biisi jonka ensisävelet näkivät päivänvalon kuluvan vuosituhannen alkupuolella. Biisin ensimmäiset lyriikat taasen syntyivät n. viikko syyskuun yhdennentoista, 2001 jälkeen. Uusi kertosäkeistö uusine sanoineen (allekirjoittanut ei ollut vanhaan täysin tyytyväinen) taasen melko tarkalleen vuoden myöhemmin. En lähde väittämään, etteikö em. päivämäärillä olisi ollut varsin vahva vaikutus sanoitusten sisältöön. Jossei itse sävellyskään kovin maailmaa syleiliville ratkaisuille olisi mahdollisuuksia antanutkaan.

Kuten edeltää huomaa, on biisillä ollut varin pitkä elinkaari ja tärkeä paikka omissa tekeleissäni. Tämä versio purkitettiin muistaakseni joskus vuoden 2006 syystalvella. Se on laadullisesti kaikista biisin toistaiseksi purkitetuista versioista paras. Kuitenkin rajallisen ajan ja kärsivällisyyden takia käytimme versioon tasaista rumpumattoa, joka hieman tiputti sitä kontrastia, jota olin biisiin toivonut. Mutta tällä mennään vielä nyt.

Fractal EP:n omia suosikkejani.
Kertomus siitä miten käy, jos yrittää tinasotilaana kääntyä sotakoneistoa vastaan

Renegadessa yritin tehdä jotain, joka lähtee laakista liikkeelle lyömättä kumminkaan lekalla päähän. Jotain johon saisin lyhyehkösti tiivistetyksi sen mistä tässä bändissä on kysymys. Jonkinlainen meidän versio Radioheadin Hail To The Thiefistä siis.

Kirjaimellisesti yhdessä illassa syntynyt biisi. Pullahti maailmaan yhdessä lauantaillan sessiostamme. Melodia tuli täysin ilman komplikaatioita ja Teemun hioessa bassokuvioita raapustin kasaan myös tekstit. Jälkikäteen olen lisännyt hieman kököhköt rummut (tehty lelusähkörumpukapuloillani), laulanut taustat uudelleen ja viilaillut vähän särmiä, varsinkin lopusta.

(Lisäys, kevät 2008:) Myös Walkdown tipahti Fractal EP:lle hyvin samoista syistä kuin Relapse.

Fractal-EP:n teemaa tämäkin. Kotijoukkojen näkökulmaa...

Alkupuolisko äänitetty Teemun kanssa rumpumattotaustalla. Loppuosan olen tehnyt kotona omin kitaroin ja rummuin.

Alku kuulosti vielä akustisella soitettuna jotenkin Zeppeliinimäiseltä, muttei kyllä enää tässä lopullisessa versiossa. :)

Vanhahko biisi, joka oli pyörinyt jaloissani jo aivan liian pitkään. Kun sitten pitkästä aikaa menimme Teemulle miettimään uusia projekti-ideoita uskaltauduin ehdottamaan tätä. Lopputulos oli alkuperäistä noin puolet lyhyempi, mutta samalla myös vähintään tuplasti tiukempi. Harvoin olen ollut lopputulokseen näin tyytyväinen. Välillä tuntuu vain helvetin hyvältä vetää kolme ja puoli minuuttia täysillä...

(Lisäys, kevät 2008:) Myös Relapse löytyy Fractal EP:ltä, vaikkei varsinaisesti sotaan liitykään. Katsoin kuitenkin, että mielenterveyden järkkyminen sanoituksellisesti ja biisin tyyli sävellyksellisesti istuvat teemaan varsin täydellisesti.

Fractal EP:n materiaalia. Vuosikertaa 2008. Kylmästi tiivistäen tarina siitä miten sotilaiden kokemukset voivat vaikuttaa heidän suhteeseensa kotijoukkoihin.

Alku on tahallisen "karhea". Halusin mukaan vähän samalaista puolihuolimatonta, mutta aitoa fiilistä kuin esim. Bush-bändin ekoilla levyillä. (Oletusarvo, paina muokataksesi)

We Could If We Would kuuluu niihin ihan vanhimpiin allekirjoittaneen sävellyksiin.
Siinä mielessä se on siis aikamatka bändin historiaan.

Allekirjoitan biisin sekä sävel- että sanoituspuolelta yhä täysin (vaikka hieman "updeittasinkin" lyriikoita). Sopii myös juuri loistavasti toiseksi viimeiseksi biisiksi Fractal EP:lle.

Vähän uudempaa materiaalia tämäkin.

Erityisen tyytyväinen olen kertsiin - se kun onnistui juuri niin kuin oli tarkoituskin. Toisin sanoen, särökitarat tuovat mukavan kontrastin säkeistöihin.

Myös loppupuolen rumpuklapit onnistuivat kivasti, huomioon ottaen tekovälineen vanhuuden ja 0-hinnan...

(Lisäys, kevät 2008:) O.R:sta tuli Fractal EP:n itseoikeutettu päätösbiisi - ei silti, vaan juuri siksi - ettei se vastaa levyn muuten yleissynkkää linjaa. Ja eritoten siksi, että se täydentää Fractalin aloittaman ympyrän.

Yksi Fractal EP:ltä viime hetkellä tippuneista. Pääsyy oli se, etten ollut täysin tyytyväinen toisaalta sovitukseeni ja toisaalta editointi/miksausduuniini.

Sävellyksellisesti jo hieman kiemuraisempaa ja rankemman puoleista materiaalia.

Sanoitus saanut "innoituksensa" Puskan Yrjön retkistä rapakon taakse.

Olin viemässä tuossa kesänauhoituksissamme työstettäväksi erästä varsin tiukkaa ja mutkikasta rojektin puolikasta. Tekele osittautui kuitenkin sille kertaa hieman liian mutkikkaaksi, joten päädyimmekin tekemään jotain aivan uutta. Mättöhammastani kuitenkin kutkutti sen verran, että se kuuluu myös tässä lopputuloksessa, jota nimellä Hard Rain nyt kutsutaan. Loppuosa, joka on Teemun käsialaa, on taasen hieman seesteisempää kitarointia, mutta - myönnän alttiisti - myös varsin paljon inspiroivampaa kamaa. Päädyin siinä leikkimään kaiuilla ja stereoäänillä enemmän kuin aiemmin, mutta kolmen lauluraidan päällekkäisyys sopii kokonaisuuteen mielestäni jopa yllättävän hyvin.

H.R. oli alunperin suunniteltu myös Fractal EP:lle tulevaksi, mihin se sanoituksiltaan kuuluisikin, mutta tippui pois kalkkiviivoilla.

*Päivitetty - master volkkaa tiputettu yms. kaikkien raitojen osalta ja kahdelle raidalle erikseen tehty hienosäätöjä. Huom! Kannattaa suoraan lada HiFi-versio, LoFina rumpusoundi on tosi syvältä...*

Ensimmäinen kunnianhimoisempi sävellys, mitä olen tänne räiminyt - Nyt kun alkaa tuo raitojen lisääminen olemaan jo tarpeeksi sujuvaa, että niitä voi neljää enemmän laittaa...

Pituuttahan tuolla on, mutten kyllä yhtään osaa osaisi vaihtaakaan...

Softat ja kamat samat kuin edellä..

Kerrankin todellakin uusi biisi. Kirjoitin lyriikat viime v.loppuna ja samalla vedin biisin myös purkkiin. Sanoituksia vaille valmiina sävellys on toki ollut jo jonkin aikaa.

Akustisena balladina alkanut idea pääsi hieman elämään matkan varrella ja lopulta sinne hiipivät sitten ne särökitaratkin mukaan...

*Päivitys: tasoja ja tasokkuutta lisätty. Alan vihdoin olla tulokseen tyytyväinen...*

Vanhan biisin runko pyöri pöytälaatikossa vuosikaudet, kunnes keksin siihen entistä ehommat liidit. Tulos on tässä kuultavissa...

Aurora on kolmeosainen biisi, jonka sävellystyön loppuun saattaminen otti oman aikansa. Alku ja loppu olivat valmiina jo hyvän tovin, mutta keskikohta ei meinannut syntyä millään. Alkuperäinen keskikohta kun oli vähän liian kepeätä perusrokettirollia siihen perustunnelmaan missä biisin muut osat ja teksti kulkivat.
Loppujen lopuksi otti pari vuotta ennen kuin kaikki palapelin osat olivat kohdallaan. Ratkaisu oli loppujen lopuksi - tietenkin - lähes naurettavan yksinkertainen...

Tekstin osat - osittain varmaan siitä syystä, että ovat kirjoitettu kaikki eri aikoina - kuuluvat kaikki saman sateenvarjon alle, mutta ovat näkökulmia eri suunnista samaan asiaan, tyyliin (kronologisesti): "seuraus, syy ja ratkaisu"...

*Päivitetty: Tasoja tiputettu ja muutenkin hienosäätöä tehty, pahimman kohinan poistamiseksi.*

Ensimmäinen biisi, jossa mukana \"koko bändi\" eli minä ja neljä identiteettiäni. Aikaisemmista poiketen tässä mukana jo vähän särokitaraakin. MP3-käännös tökkii edelleen, varsinkin rumpujen kohdalla, mutta eiköhän tästä selvää saa...

Mikrofoninauhoitteluajoilta ainoa sen laatuinen nauhoite, että kehtaa julkisesti esille panna. Kitarana Landola, toisella kitara"raidalla" myös laulu. Alun taustalätinä kuuluu allekirjoittaneen reisistä - rumpukoje tulee mukaan hieman myöhemmin...

Ensimmäinen testinauha vähän paremmilla nauhoitustamineilla. Biisi on sieltä vanhimmasta päästä - simppeli balladi, jossa pelkkä kitara & laulu. Mp3-muunnos tiputti laatua kyllä yllättävän paljon - täytynee updeitata convertori. Softana oli Acoustican shareware...