Tunnelmallista chiptunemäiskettä kokeellisin vivahtein. Yarr, shiver me timbers!

Ahkerasti Half-Life -soundtrackejä kuunnellessani olen todennut että Kelly Bailey (säveltänyt musiikit kaikkiin Half-Life -peleihin ja yhtä biisiä lukuunottamatta Portaliin) on todella kova jätkä. Tämä biisi on pääosin HL-soundtrackien inspiroima, vaikutus on todennäköisesti havaittavissa.

Jotain tämmöistä tämä nyt sitten on. Ei erityisen eksperimentaalinen tai progressiivinen teos aikaisempiin biiseihin verrattuna.

Lisää avaruussinfoniaa. Mielestäni paras vähän rauhallisempi Disintegr8-biisi tähän mennessä.

Tehty ikävän useamman tunnin kestäneen nettikatkoksen aikana. Haista paska/kiitos dna!

Taas väännellään ja käännellään käytännössä yhtä melodiaa, edeten varsin minimalistisesta chiptunemaisesta mäiskeestä orkestraaliin. Ainakin tätä oli hauska tehdä, jos ei muuta.

Lyhyen hiljaiselon jälkeen tuli tehtyä aika fiilispohjalta tämmöinen. Perustuu aika pitkälti yhden melodian ympärille ja on melko lyhyt ja progressiivinen mutta niin ovat nuo muutkin biisit aika pitkälti. C64-rumpusamplet kaivettiin jälleen esiin arkistojen pohjalta ja pakkaa sekoitettiin hieman emohtavilla pianomelodioilla.

Mikserin tamppausbiisikilpailua varten. Tehty alusta loppuun noin kahdessa tunnissa.

Aavistuksen verran paremmin (lue: päin helvettiä) masteroitu versio biisistä, pidemmällä introlla ja SID-arpeggioilla höystettynä.

Kunnon chiptuneavaruusmeiningistä on ollut hieman taukoa mutta nyt se tekee voitokkaan paluun. Vähän kehnosti miksattu tällä hetkellä, levyltä löytyy sitten enemmän työstetty ja tietysti parempilaatuinen versio.

Breakcoreorkestraalia tai jotain sellaista. Samalla linjalla jatketaan tulevalla omakustannelevyllä ainakin yhden biisin verran.

Mikälie, keskeneräinen biisi. Spaceninjas Prepare for Battle -tyylinen bassointro, kaikenmaailman kolinaa ja suhinaa veikeiden arpeggioiden säestämänä.

Pitkällisen valvomisen tulos. Kai tämän voisi mieltää jonkinlaiseksi darkstep-speedcorefuusioksi.

Tarkoitus oli tehdä jotain aivan muuta kuin jatkoa avaruusninjojen mielenkiintoiseen tarinaan mutta parempi näin. Pahaenteisiä melodioita, C64-mäiskettä, raskasta ambienttia väliin ja paljon muuta.

Vahvasti pelimusiikkivaikutteinen kappale.

Avaruusninjat iskevät takaisin. Hitaanpuoleinen verrattuna edellisiin, lupaan kyllä tehdä vastaisuudessa enemmän jäätävää trancespeedcoremitäliemättöä.

Jatko biisille Spaceninjas Stole My C64. Paha sai tällä kertaa palkkansa ja ilkeät avaruusninjat turpaansa.

Nopeasti fiilispohjalta väsätty ehkä jonkinsortin industriaaliambienthuttu SID-mausteilla. Pidempää tuotantoa luvassa lähiaikoina.

Olkoon vaikka industriaalimetallia. Tylsää oli niin päätin kokeilla kuinka hyvin metalli luonnistuu ja paskastihan tuo.

C64-tyylisen rumpuraidan kuorrutteena nopeatempoinen trancelead ja ties mitä särötettyjä padiääniä ambientkohinan ja -paukkeen sävyttämänä. Vähän sama idea kuin Quasispace Annihilationissa.

"...that last amorphous blight of nethermost confusion which blasphemes and bubbles at the centre of all infinity - the boundless daemon sultan Azathoth, whose name no lips dare speak aloud, and who gnaws hungrily in inconceivable, unlighted chambers beyond time amidst the muffled, maddening beating of vile drums and the thin, monotonous whine of accursed flutes..."

Aika eksperimentaalinen alku särötettyine puukapuloineen jne., puolivälistä eteenpäin perinteisempää ambienttia. Cthulhu fhtagn jne.

Kai tämän genre on joku ambient speedcore tai vastaava. Testimielessä tehty biisi ja täten myös melko lyhyt, voi olla että teen joskus lisää samanlaista. Genre ei ainakaan ole turhan "mainstream".